Syksyn saalis

Syksy saapui. Naapurin vaahterapuut ovat silmiä hivelevä näky, lehdet lepattavat sädekehänä syksyauringossa kymmenien eri oranssien väreissä! Pian maa puiden ympärillä on paksun ruskamaton peitossa.
Marja-aroniatkin ovat syksyyntyneet, huikaisevan punaiset lehdet värisevät tuulessa ja roikkuvat, mustat marjat ovat täynnä arvokasta mehua. Aronian marjat jäivät kuitenkin tältä kesältä poimimatta, ja siksi oksat vaipuvatkin alistuneina maata kohti. Aronia nimittäin ei sovi isännän lääkitykseen, joten parempi on välttää sen käyttöä.
Viime kesän runsas omena- ja kirsikkasato vaihtui tänä kesänä hedelmättömyyteen. Tuli muutama omena, mutta ei yhtään kirsikkaa. Omenan mehustus jäi haaveeksi, eikä tarvinnut kuskata kymmentä saavillista ylimääräisiä vihreitä kuulaita eikä punakanelia peuroille ja kauriille metsään. Viime talvena kirsikoista valmistettu likööri jäi tällä erää viimeiseksi? Mutta luumuja sentään tuli ja niiden poimintaan keskityimmekin isännän kanssa kokonaisen päivän. Minä poimin aamupäivällä ne luumut, jotka koko pituuteeni kurkottautumalla ylsin keräämään. Iltapäivällä isäntä sitten keinotteli loputkin hedelmät koriin. Päivän saalis oli nimittäin kaikkiaan 56 luumua, jotka olivat ihan reilusti viinirypäleen kokoisia, kauniin tumman violetteja ja maistuivatkin aivan oikeilta. Nam.