Potkaisuja!
Siitä on kaksi vuotta - kaksi toivotonta, toivorikasta vuotta, kun viimeksi kävelimme tällä rantatiellä. Silloinkin purppuranpunaiset vaahteranlehdet tarttuivat saappaisiimme ja kuoviparvi huusi jäähyväisiään rantavedessä uiville sinisorsille. Käsikkäin kävelimme silloinkin. Hymyilimme toistemme silmiin. Elämä oli iloista leikkiä. Naurumme kirposivat korkeuksiin palaten sieltä usvaisen auringon syyssäteissä alas märkään nurmikkoon.
Sinä potkaisit riemukkaasti tielle
vierineen kiven takaisin rantatöyräälle ja otit jopa muutaman tanssiaskeleen.
Nyt et potkaise - et ole potkaissut kahteen vuoteen. Kaksi vuotta elämä on ollut venytystä ja voimistelua, kuntoutusta ja terapiaa. Auringon säteen olet poiminut vain ajatuksissasi ikkunan takaa. Vaahteranlehti on jäänyt vuoteesi viereen, kun minä märkine saappaineni olen hetkeksi poistunut luotasi.
Mutta sinä potkaiset vielä! Tartu vain tiukemmin käsivarteeni ja katso, kuinka kuovit lentävät korkealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita mulle kommentti