KONSTIT NE ON MONET, MUMMULLAKIN!

Sain pari päivää sitten mukavan puhelun. Pojanpoikamme Jaakko Turusta soitteli.
- Hei Mummu! Onko Sini lähettänyt sulle kuvia? Hän oli Helsingistä täällä viikonloppuna Jessen kanssa ja olimme nauttimassa yhdessä sitä antamaasi joululahjaa. Eevikin, totta kai! Oli mukavaa, naurettiin, syötiin hyvin, otettiin selfiet. Kiitos Mummu!
- No voi! Se oli vain niin vaatimaton lahja, mutta ajatuksen ajattelin lämmittävän.
- Se oli hieno joululahja, liikuttavakin, mahtava idea, jatkoi Jaakko.

Kirjeeeni oli tällainen:

Joulukirje 2022

Rakas lapsenlapsemme, JAAKKO!

Jouluiset terveiset täältä Mummuntuvalta. Joulu, se tulee sittenkin!
Välillä toivonkipinä aikoi sammua, kun pitkäkestoinen flunssa taltutti meidät vanhukset. Mutta, mikä parasta, kohta olemme taas voimissamme. Pari kuukautta joulun alla meni kuin unessa, eikä jouluostoksiin joulupukin ja tonttujen avuksi voimia riittänyt. Siksi tänä jouluna paketissa on vain suklaata ja pieni  jouluraha.

Tietenkin teet rahalla, mitä haluat. Pieni toive sen suhteen olisi kuitenkin meillä: Ota Eevi mukaan ”joulupalalle” vaikka mäkkärille, grillille, konditoriaan tai kahvilaan, nauttikaa pitsat, burgerit, gebabit tai leivokset Mummuntuvan merkeissä. Eikä siinä vielä edes kaikki: odotamme sinulta pientä tarinaa tuokiostanne - viestinä, puheluna, sähköpostina tai vaikka kirjeenä! Sinusta on aina mukava kuulla. Parasta tietenkin on silloin, kun pääset käymään.

Tulevana tapaninpäivänä odotamme teitä tänne meille. Tarjolla on kinkkua/lohta limpulla ja riisipuuroa lisukkeineen.  Ja, tietenkin, meillä kaikilla on niin mukavaa!

Terveisin                            
Terttu-mummu ja Hemppa-vaari  

 

Kirjeen laitoin kaikille yhdelletoista lapsenlapsellemme; Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun, Poriin ja tietenkin Kaustiselle, kahdeksalle kavereineen. Ensimmäiset kiitokset tulivat heti pukin lahjojen jaon jälkeen aattoiltana ja lisää tarinoita odotan edelleen. Mikä on mukavampaa, kuin kuulla jälkipolvesta läpi vuoden.
Konstit on monet!