Mulla on niin vaikiaa! Onko muilla helepompaa?

 Avataan tästä! Niin se lukee kananleikepaketin nurkasa. Ja minäkö yritän. Viimein saan sormeni johonki sellofaanin ja looran välhin ja kiskasen. Läpinäkyvä kuttaperkka repiää vähäsen yhestä nurkasta ja mulla vain pikkupala muovia käresä! Leikhet köllöttää paketin pohojalla, eikä oo enää minkäänlaista läpärettä, mihin tarttuis. Otan laatikosta moran ja vapautan sillä kananrinnukset riehtilhän purotettaviks. Ei oo heleppua!

Samaten kommeltaa tuorekurkkua käärhestä yrittäesäni! Miten voi saara muoviputken niin kintiälle kurkun ympärille! Eikä se irtua ko pikku palasina. Taas tarvithan moraa! Voi vinetto!

Ja hernekeittopurkin kansi, se vasta on kintiä avata. Ko aikani yritän metallirenkhasta kinnata, on kourasa vain pelekkä rengas. Taas tarvithan puukkua!

Sanovat, että pitäs juora välillä pelekän veen siihan vissyä suolan saamiseks. Mites avaan torella kintiän pullonkorkin? Väännän vasemmalla ja väännän oikialla. Puristan pullua ja sinnikhästi ruuvaan korkkia. Viimen viheltää ja puolet pullosta frääsää  hamhelle!  

- Miten ne luulee, että vanha ihiminen pärijää näitten kans? ruukas äiti aikanhan huokasta. Nyt ymmärrän, mitä tuolla tarkotti!