Nyt onki palijon mielesä.

Täsä yhtenä päivänä Iltasanomisa oli juttua ja kuvia tienvarsiroskista ja siittä, miten kuuskymmentäkolomevuotias mies oli aivan äimistynny. Minuaki asia harmittaa, varsinki ko näkee, mitä lumen alta palijastu.
Tuli mielhen takavuosina Vanhanpojan vapaus -näytelmhän kirijottamani papin repliikki. Papithan on kautta aikain olhet monen asian alakhunpanijoita. Käänsin sen vaphasti meirän omalle kielelle ja aattelin, että sois ajankohtanen nyt, näin kevhän? korvalla:

”Kuunnelkaapas tätä apostolia!
Suvaissevainen ja ymmärtäväinen yritän olla, mutta tämän ajan ihimisiä en ymmärrä. Luonto on koria ja upia Luojan lahaja, siittä olis pirettävä huolta, ei sitä sais saastuttaa eikä roskata!
Mulloiski kuningasirea? RNA on melekonen saavutus. Jos rna-näyte otettas jokahiselta ihimiseltä ja tästä ajasta alakain jo synnytyslaitoksellaki, tunnistus olis sen jäläkhen maharollista koko loppuelämän. Laitheita on kehitetty, tietotekniikka kulukee. Entäs jos koulutettaski väkiä uuthen ammathin, näythenottajiks, enstä rna:ta ottahan ja sitte roskanäytheitä? Sen jäläkhen ko kaikilta olis rna:t rekisteröity, lähtisivät koulunsa käynhet kerääjät tekniikkansa kans kiertähän tien vieruksille, kauppojen kartanoille ja muilla julukisille paikoille ja ottaisivat näytheitä jäätelö- ja makiaispapereista, pyörtänölle paiskatuista limunaati- ja viinapulloista, mäyräkoirista, plastiikkakaffeleista ja -veissistä, tupakintumpeista, nykysin mihin sattuu purotetuista koronanaamareistaki ja niin erelhen. Sitte tämä uusi ammattikunta riplomierikoisoikeurella vertais rna:ta ja roskanäytheitä ja hakis roskanjättäjän ylös. Tietenki syyllisen löytämisesä on apua ihon alle ujutetuista siruista, erilaisista tieronvälityskanavista, tunnistheista ja paikannnusohojelmista ym. Roskaajan olis sitte tultava korijaahan jäläkensä. Et monesti heitä pullua tai hampurilaistyroksipakkausta pientarhelle ja lähe roskavilikun välähtäesä vaikka Janakkalan Turengista, pohojosen Äkäslompolosta tai Pellosta takasin Teerijärven tiehaarhan korijaahan heittämääs pois. Muusa tapauksesa tietenki maksat suurta sakkua, ko joku toinen joutuu tekehän sen puolestas. Luulis, että näin roskaaminen vähenis.
Siinä sitä onki epistolaa tälle päivälle!”

 

Kasso isselle

Kasso isselle!

Mitäkö minä mietin? Sitä se taas kysyy, naamakirija. Minä oon nyt aatellu feispuukin Kasso issiä.
On törkiän mukava lukia sielä vanhoja murthella kirijotettuja muisteluksia. Kiitos kaikille! Jatkakaa! Omat vanhat ajat tulee väkisinki mielhen. Aivokki oikhen virkistyy ja piristyy.  Hupasta on kans ollu se, ko on kerrattu kaikenlaisia rämpsyjä. Niitä lukiesa mulle tuli mielhen yks kukaties vanhimmista litanioista. Tein ( johtuuuko koronarokotuksen sivuvaikutuksesta?) siittä runonki, tuommosen nykyrunon,

Maanantai, tiistai, keskiviikko,
torstai, perijantai, lauvantai
ja pyhä.

Nyt on tiistai.
Mitenniin?
No ko eilen oli maanantai!
Ei nykyyhän päivillä muuta erua ookka
ko nimet.

Onneks paistaa aurinko,
ja jääkaapisa on maitua.

Olennot ja tulennot

 

 

Olennot ja tulennot

 

 

 

Sitä se taas kysyy, naamakirija. Mitä mietit? Minä en oikiasthan enää mieti mitään, minä oon tympeintynny! Minä oon tympeintynny olehan ”yli 70-vuotias kotona, karanteeninomaisissa oloissa asuva, riskiryhmään kuuluva ikäihminen”! Eikö pitempää nimitystä oo voinnu keksiä?

Miksen minä vois lyhyvästi olla vain sisäolento? Ja ne muut, alle seitenkymppiset, omhaiset, perheenjäsenhet, kauppapussin kantajat, jokka naamari pääsä ko joulupukki pyörähtäävät pikasesti porthalla, olisivat vastaavasti ulukotulentoja!

Nykysin ko kierrätys on suuresti huurosa, oltais täsäki erelläkulukijoita.  Nimittäin:
”Suomenkielisiä sijamuotojen nimiä, joita käytettiin kouluopetuksessa vielä 1950- ja 1960-luvulla ja joita äidinkielen oppikirjoissa esiteltiin latinalaisperäisten termien rinnalla, vaikkakin sulkeissa, vielä 1970-luvulla, on käytetty 1990-luvun jälkeen tuskin lainkaan.” Huom! Ne siis joutaisivat hyvin uusiokäythön. Sois oikiasthan ekolokistaki, ja onhan tunnetusti suomalaisilla sanoilla usiampiki merkitys.