sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

 


Nyt onki palijon mielesä.


Täsä yhtenä päivänä Iltasanomisa oli juttua ja kuvia tienvarsiroskista ja siittä, miten kuuskymmentäkolomevuotias mies oli aivan äimistynny. Minuaki asia harmittaa, varsinki ko näkee, mitä lumen alta palijastu.
Tuli mielhen takavuosina Vanhanpojan vapaus -näytelmhän kirijottamani papin repliikki. Papithan on kautta aikain olhet monen asian alakhunpanijoita. Käänsin sen vaphasti meirän omalle kielelle ja aattelin, että sois ajankohtanen nyt, näin kevhän? korvalla:

”Kuunnelkaapas tätä apostolia!
Suvaissevainen ja ymmärtäväinen yritän olla, mutta tämän ajan ihimisiä en ymmärrä. Luonto on koria ja upia Luojan lahaja, siittä olis pirettävä huolta, ei sitä sais saastuttaa eikä roskata!
Mulloiski kuningasirea? RNA on melekonen saavutus. Jos rna-näyte otettas jokahiselta ihimiseltä ja tästä ajasta alakain jo synnytyslaitoksellaki, tunnistus olis sen jäläkhen maharollista koko loppuelämän. Laitheita on kehitetty, tietotekniikka kulukee. Entäs jos koulutettaski väkiä uuthen ammathin, näythenottajiks, enstä rna:ta ottahan ja sitte roskanäytheitä? Sen jäläkhen ko kaikilta olis rna:t rekisteröity, lähtisivät koulunsa käynhet kerääjät tekniikkansa kans kiertähän tien vieruksille, kauppojen kartanoille ja muilla julukisille paikoille ja ottaisivat näytheitä jäätelö- ja makiaispapereista, pyörtänölle paiskatuista limunaati- ja viinapulloista, mäyräkoirista, plastiikkakaffeleista ja -veissistä, tupakintumpeista, nykysin mihin sattuu purotetuista koronanaamareistaki ja niin erelhen. Sitte tämä uusi ammattikunta riplomierikoisoikeurella vertais rna:ta ja roskanäytheitä ja hakis roskanjättäjän ylös. Tietenki syyllisen löytämisesä on apua ihon alle ujutetuista siruista, erilaisista tieronvälityskanavista, tunnistheista ja paikannnusohojelmista ym. Roskaajan olis sitte tultava korijaahan jäläkensä. Et monesti heitä pullua tai hampurilaistyroksipakkausta pientarhelle ja lähe roskavilikun välähtäesä vaikka Janakkalan Turengista, pohojosen Äkäslompolosta tai Pellosta takasin Teerijärven tiehaarhan korijaahan heittämääs pois. Muusa tapauksesa tietenki maksat suurta sakkua, ko joku toinen joutuu tekehän sen puolestas. Luulis, että näin roskaaminen vähenis.
Siinä sitä onki epistolaa tälle päivälle!”

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita mulle kommentti

     Laskettelua Tuosa ko pojanpoika rinthesä teki hyppyriä ensimäisistä lumista tuli mielhen omasta lapsuuresta: Oli palijon lunta ja pa...