MUISTOJA MENNEILTÄ AJOILTA

 

 

 Kaapatussa julistekuvassa Aki on ”kuin silloin ennen”.

Hei Aki, peräänkuulutit muistoja!
Minullakin on niitä lähes päivälleen kolmenkymmenen vuoden takaa:

Keikat Kaustisen Viihdeorkesterin kanssa

Kaustisen Viihdeorkesteri oli 1990-luvun alkupuolella erittäin tasokas ja vireä kokoonpano. Parhaat paikalliset pelimannit ja muut taitavat muusikot soittelivat ahkerasti. Orkesterin johtaja oli Jarmo Kotaja ja Kaustisen Musiikkilukion opettajana hän sai mukaan orkesteriin myös lukion lahjakkuudet. Ulkosuomalaiset oli niihin aikoihin yksi tärkeä, potentiaalinen kohderyhmä Kaustisen kansanmusiikkijuhlien markkinoinnissa. Siispä leipätyötäni tehdessäni heitin verkkoni aktiivisesti toimiviin Suomi-Seuroihin, lähinnä Pohjoismaissa ja Saksassa. Niin me Kaustisen viihdeorkesterin, eri pelimanniyhtyeiden ja muiden virtuoosien kanssa pääsimme viemään Kaustisen ilosanomaa maailmalle. Ensimmäisenä meillä oli ohjelmassa kiertue Ruotsin suurimpiin kaupunkeihin, mm. Tukholma, Göteborg, Örebro, sekä esiintymiset niissä Suomi-Seuroille.

Seuraavan markkinointimatkan suunta oli Hampuri. Viihdeorkesteri sai solisteikseen turneelle nuoret lupaukset lukiosta. Mukaan lähtivät persoonallisen äänen ja erinomaisen laulutaidon omaava, kuvankaunis lukion ekaluokkalainen Kirsi Ranto sekä ylemmältä luokalta iloinen Aki Hietala, jolla myös oli aivan mahtava ääni ja hurmaavat hiukset.

Hampurinsuomalaiset puuhanaiset Satu Oldendorf ja Kerttu Thieme olivat tiedottaneet tehokkaasti tulostamme, ja merimieskirkon sali oli konserttimme aikana tupaten täynnä pääasiassa 1960 ja 1970 -luvuilla Suomessa eri aloille kouluttautuneita ja sitten työn, miehen tai muun asian perässä Saksaan muuttaneita naisia.

Orkesteri aloitti konsertin ja tarjosi sydämeen käyvää musiikkia kiitettävästi nostalgiaa vastaanottavalle yleisölle. Yksi hetki oli ylitse muiden. Nuori, hymyilevä, lumoavakatseinen kiharatukka Aki Hietala käveli vuorotellen yhden ja toisen naisen eteen ja lauloi hiuksiaan heilauttaen ”Mä vielä muistan rantakoivun, vihreän kaunoisen…” . Yksikään silmäkulma ei ollut kuiva! Koti-ikävä täytti salin lattiasta kattoon.

 Matkaliput olin onnistunut saamaan laivaesiintymistä vastaan. Varsinkin tulomatkan esitys on jäänyt mieleen. Erittäin kiinnostuneen ja ihastuneen laivayleisön edessä juonsin konsertin ja loppusanoikseni kiitin kaikkia ja kehotin seuraamaan tiedotuskanavia: Näistä nuorista kuullaan vielä, vähintään heistä leivotaan tulevaisuudessa tangokuningatar ja – kuningas Seinäjoen Tangomarkkinoilla.   

Kirsi onkin vuoden 1998 tangokuningatar ja vieläkin monien, monien ihailema levy- ja keikkalaulaja. Aki on tangoprinssi, tanssimuusikko, iskelmäartisti, palkittu kirjailija jne. Hän on vuoden 1995 Valssin Valtias, vuoden 1997 tanssittaja-tulokas ym. ym. Sydämellistä Akia on ollut mukava tavata Kaustisen Musiikkilukiolla myöhemminkin, mm. jälkipolviemme lakkiaisjuhlissa…

 

Kaustisella 16.2.2023                   Terttu Hanhikoski, entinen Kaustisen juhularuusa

 

                              

       

 

 

     

 

 

KONSTIT NE ON MONET, MUMMULLAKIN!

Sain pari päivää sitten mukavan puhelun. Pojanpoikamme Jaakko Turusta soitteli.
- Hei Mummu! Onko Sini lähettänyt sulle kuvia? Hän oli Helsingistä täällä viikonloppuna Jessen kanssa ja olimme nauttimassa yhdessä sitä antamaasi joululahjaa. Eevikin, totta kai! Oli mukavaa, naurettiin, syötiin hyvin, otettiin selfiet. Kiitos Mummu!
- No voi! Se oli vain niin vaatimaton lahja, mutta ajatuksen ajattelin lämmittävän.
- Se oli hieno joululahja, liikuttavakin, mahtava idea, jatkoi Jaakko.

Kirjeeeni oli tällainen:

Joulukirje 2022

Rakas lapsenlapsemme, JAAKKO!

Jouluiset terveiset täältä Mummuntuvalta. Joulu, se tulee sittenkin!
Välillä toivonkipinä aikoi sammua, kun pitkäkestoinen flunssa taltutti meidät vanhukset. Mutta, mikä parasta, kohta olemme taas voimissamme. Pari kuukautta joulun alla meni kuin unessa, eikä jouluostoksiin joulupukin ja tonttujen avuksi voimia riittänyt. Siksi tänä jouluna paketissa on vain suklaata ja pieni  jouluraha.

Tietenkin teet rahalla, mitä haluat. Pieni toive sen suhteen olisi kuitenkin meillä: Ota Eevi mukaan ”joulupalalle” vaikka mäkkärille, grillille, konditoriaan tai kahvilaan, nauttikaa pitsat, burgerit, gebabit tai leivokset Mummuntuvan merkeissä. Eikä siinä vielä edes kaikki: odotamme sinulta pientä tarinaa tuokiostanne - viestinä, puheluna, sähköpostina tai vaikka kirjeenä! Sinusta on aina mukava kuulla. Parasta tietenkin on silloin, kun pääset käymään.

Tulevana tapaninpäivänä odotamme teitä tänne meille. Tarjolla on kinkkua/lohta limpulla ja riisipuuroa lisukkeineen.  Ja, tietenkin, meillä kaikilla on niin mukavaa!

Terveisin                            
Terttu-mummu ja Hemppa-vaari  

 

Kirjeen laitoin kaikille yhdelletoista lapsenlapsellemme; Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun, Poriin ja tietenkin Kaustiselle, kahdeksalle kavereineen. Ensimmäiset kiitokset tulivat heti pukin lahjojen jaon jälkeen aattoiltana ja lisää tarinoita odotan edelleen. Mikä on mukavampaa, kuin kuulla jälkipolvesta läpi vuoden.
Konstit on monet!