Aleksis Kiven päivänä                            

 

 

 

 

 

 

Aleksis Kivi on päivänsä ansainnu. Hänen tuotantuuhan luethan ratiosa, puihan televisiosa ja toistethan teattereisa, hänen elämäänsä esitethän elokuvana, kriitikkonsa August Ahlkvistin käyttäytymistä syytelhän ja puolustelhan, hänen naisthan Charlotta Lönnqvistiäkä ei unohreta – Kaiken takana samaisen Aleksis Kiven ympärilhen ajasa näkevät silimät ja kauas kassova mieli. 

On jopa väitetty, että Kivi uumoilee Seittämäsä veljekseshän meirän aikaamma. Esimerkiks ko Jukolan velijekset seisoo Hiirenkivellä tutisten ja täristen: ”Joku pojista haluaisi paeta Impivaaraan, toiset taas painella Toukolan poikien perään, mutta siinä kivellä vain seisovat veljekset. Joka suunnalta höyryävät Viertolan härät. Sieraimet savuavat, silmät leiskuvat ja kavioiden kapse kuuluu läpi pimeän yön yli peltoaukean, aina Tammiston tuvalle.”

Niimpä! Ko tämä Aleksis Kiven päivä alakaa kääntyä Ohton ja Otson nimipäiväks, myöhäisuutisiisa joku aikamma Taula-Matti tarinoi, miten saapasnahkatornit keikahtaa kumhon, miten Viertolan härijät, jokka hallissee muutaki ko mulukoilun ja savumerkit sieraimista, savustethan ulos luolisthan. Se ihimettelee: Mitä junnaavat Jukolan velijekset, troossaavat Toukolan pojat?
  

Hyvää Aleksis Kiven päivää 10.10.2022!

                                                                                              
” Mikä elo onnellinen
Keinuvassa kehtolinnass´!
Siellä kiikkuu oravainen
Armaan kuusen äitinrinnass´;
Metsolan kantele soi!"