Totuuren siemen?

Istuimma täsä yks päivä mummun juustopaistipöyräsä parin alakouluikäsen pojan kans. Kävimmä kaikenmailman asioita läpi. Kouluki alakais pian ja pääsee taas näkehän luokkakavereita. Puhuthin morsiaimistaki. Heillä ei kuulema vielä tyttöystävää oo, mutta joillaki heiränluokkalaisella kyllä.
- Pojat! Muistakaa sitte, ettettä liikaa näpi ja halaile, jourutta pian syytheshen seksuaalisesta häirinnästä! Mummu koitti morernisti valistaa.
Pojat vähän virnuili ja kassovat toisiihan.
- Muummuu! Venutti toinen moittivhan sävhyn.
Toisen silimät pyörähti. Sitte se topakasti tärähytti:
- Joo! Tapella saa, muttei halata!

Pani aattelehan! Siinäkö se, totuus tästä ajasta, lapsen suusta?

 

 

 

 

 

 

 

Kaustisen kesä 2022 ja ihana yleisö!

Tämän kesän juhlilla olin 45. kerran mukana tekemässä festivaaliamme! On sanottu, että Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ei aina tiedä, kuka on esiintyjä ja kuka kuuluu yleisöön, niin tiivis on tunnelma ja lyhyt matka lavalta lattialle.  Koin minäkin sen taas, kun parin vuoden tauon jälkeen pääsin ”Muistojen Kaustisena” Pelimannitalossa oikein ihmisille kertomaan tarinoita - Ailan kanteletyttöjen kanteleiden helistessä ja Anttilan pelimannien esiintymisen riemussa - sekä juontamaan Kaustisen Purppuripelimannien herkän kirkkokonsertin. Miten uskomaton on Kaustisen konserttien kuulijakunta! Juhlien jokaisessa tilaisuudessa saa kokea, kuinka yleisö täysin rinnoin ottaa vastaan soittajien ja laulajien tarjoaman tunnelman. Ymmärrän sen hiirenhiljaisuuden Purppuripelimannien esittämän Konsta Jylhän Vaienneen viulun jälkeen Kaustisen kirkossa festivaalitorstaina ja myös sen molemminpuolisen tunteen aplodien kaikuessa heidän lopettaessaan konserttinsa Asko Hanhikosken hienoon sävellykseen Oi, Luoja taivaan, kiitän sua!


Ensi kesään!

                                           Kuva Asko Virkkala

 

 

---